Magnus Lindberg

Magnus Lindberg on syntynyt Helsingissä vuonna 1958. Soitettuaan vuosia pianoa, hän aloitti Sibelius Akatemiassa, missä hänen säveltämisen opettajiinsa kuului Einojuhani Rautavaara ja Paavo Heininen. Jälkimmäinen kannusti oppilaitaan katsomaan Suomen vallitsevaa konservatiivista ja kansallismielistä estetiikkaa pidemmälle, ja tutkimaan Euroopan avant-garden teoksia. Tämä johti Korvat auki - kulttuuriyhdistyksen perustamiseen vuoden 1980 tienoilla. Yhdistyksen tavoitteena oli edistää ja tehdä tunnetuksi valtavirran modernismia.  Jäseniin kuului Lindbergin lisäksi hänen aikalaisiaan kuten Eero Hämeeniemi, Jouni Kaipainen, Kaija Saariaho ja Esa-Pekka Salonen. Lindberg teki ratkaisevan liikkeen vuonna 1981, kun hän matkusti Pariisiin opiskelemaan Vinko Globokarin ja Gérard Griseyn pariin. Tuohon aikaan hän myös osallistui Franco Donatonin kursseille Sienassa, jolloin hän tapasi Ferneyhoughuin, Lachenmannin ja Höllerin.

Säveltäjänä Lindberg löi läpi kahdella suuren mittakaavan teoksella; Action-Situation-Signification (1982) ja Kraft (1983–1985), jotka ovat erottamattomasti liitoksissa Salosen kanssa perustettuun kokeelliseen Toimii Ensembleen. Tämä kokoonpano, jossa Lindberg soittaa pianoa ja lyömäsoittimia, on tarjonnut säveltäjälle ”laboratorion”, missä kehittää musikaalista ilmaisuaan. Lindbergin työt tuohon aikaan olivat yhdistelmä kokeellisuutta, monimutkaisuutta ja primitivismiä luoden musiikillisen materiaalin ääripäitä. 1980-luvun lopussa Lindberg siirtyi vapaampien modernististen ilmaisumuotojen pariin. Aikaisemmin sarjalliset sävellykset vaihtuivat ilmeikkäämpään sävyyn, missä useat eläväisen musiikin ainekset (harmonia, rytmi, kontrapunkti, melodia) ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Tämän tyylillisen kehityksen keskeisimmät teokset olivat orkesteri/ensemble triptyykki Kinetics (1988), Marea (1989-90)ja Joy (1990), joita seurasi monivivahteisemmat Aura (1993-94) ja Arena (1994-95).

Magnus Lindbergin tuotanto, johon kuuluu konsertin avaaja Feria (1997), suuren mittakaavan työt kuten Fresco (1997), Cantigas (1999), Konsertto orkesterille (2003), Sculpture (2005), sekä konsertot klarinetille (2002), viululle (2006) ja kaksi sellolle (1999, 2013) tuovat Lindbergin orkesterisäveltäjien kärkikastiin. Teoksiin kuuluu myös tilaustöitä esimerkiksi San Franciscon Sinfoniaorkesterille ja Simon Rattlen johtamalle Berliinin filharmonikoille tehty Seht die Sonne (2007). Lindbergin ensimmäinen kuoro-orkesteriteoksensa GRAFFITI kantaesitettiin Helsingissä toukokuussa 2009, kun taas Eran (2012) ensi-ilta oli Concertgebouw konserttitalon 125-vuotispäivänä.

Magnus Lindberg oli New Yorkin filharmonikkojen nimikkosäveltäjä vuosina 2009–2012, jolloin hän sävelsi ja johti omia teoksiaan, kuten Al Largo orkesterille ja Souvenir eri kokoonpanoille. Noihin sävellyksiin kuului myös konsertin avausnumero EXPO, joka käynnisti Alan Gilbertin toimikauden orkesterin ylikapellimestarina, ja Piano Concerto No. 2, joka kantaesitettiin vuonna 2012 Yefim Bronfmanin kanssa. Lindberg nimitettiin Lontoon filharmonisen orkesterin nimikkosäveltäjäksi kolmeksi vuodeksi eteenpäin alkaen 2014/15-kaudesta. Tämän kauden toimeksiantoihin kuuluu sopraano Barbara Hanniganille ja orkesterille sävelletty Accused, sekä toinen viulukonsertto Frank Peter Zimmermannille.

Levy-yhtiöt, kuten Deutsche Grammophon, Sony, Ondine, Da Capo ja Finlandia ovat levyttäneet Lindbergin musiikkia. Vuonna 2003 Lindberg sai arvostetun Wihuri Sibelius-palkinnon.

Reprinted by kind permission of Boosey & Hawkes